Miksi naisten pitää olla sellaisia? Että arvostellaan viistosti toisen tapaa kasvattaa lastaan syöttää lastaan nukuttaa lastaan ulkoiluttaa lastaan? Sisustaa kotiaan? Pukeutua? Tehdä ihan whatever.

Jos joku ei tahdo anniskella lapsellensa makeaa (kun ei se vielä osaa sitä edes vaatia), täytyykö toisen äidin vierestä tokaista: "Voi toista ku ei ees kakkuu saa maistaa!"? Ilmeisesti täytyy.

Myönnetään, itseltäni pääsi pieni lapsus männä viikolla, kun tarjolla oli kakkua ja torttua ja makiata mahan täydeltä. Siinä pöydän toisella puolella Proffaa ei niin kamalan paljon vanhempi lapsu(s)kainen sai lusikkakaupalla kinuskikakkua. Suun maiskeesta päätellen hyvin maittoi (ei ehkä mikään ihme). Olin jo päättänyt tahollani, että Proffa jääköön vielä tällä kertaa ilman. Siinä sitten olin uppoutunut kameran tekniikkaan, kun Matt D. kysäisi, voisiko Proffalle antaa hieman kakkua. Ajatuksissani siihen sitten tokaisin: "Eihän siin olis mitään järkee". Kunnes salamannopeasti tajusin samalla ikään kuin arvostelleeni pöydän toisella puolella istuvan äiti-lapsi -parin toimia ja korjasin pikapikaa: "Siis tarvetta, ei sille oo mitään tarvetta." Kivi oli kuitenkin jo osunut toisen äidin nilkkaan.

Mutta huoh, onneksi tässä tapauksessa olin silti kasvatustapojen arvostelussa selvästi tappion puolella, tuo toinen äiti kun osaa sen paljon paremmin kuin minä. Enimmäkseen minusta ei vain ole siihen. Eikä oikeasti edes kiinnosta. Mitä väliä, miten muut lapsiaan hoitavat? Että mitä syöttävät ja paljonko ulkoilevat päivässä ja onko pulkka mukana vaiko eikö ja blaah blaah blaah? Minulle riittää, että pidän huolta omastani. Ja hyvin pidänkin.

Meillä kaikilla on kuitenkin oma tyylimme, eikä siinä liene mitään pahaa?

Ehkä ainoita asioita, joita todella ihmettelen, on nykyaikuisten kenties kadoksissa oleva käsitys lapsen unentarpeesta. Miksei neuvolassa painoteta pitkien, yhtäjaksoisten yöunien tärkeyttä? Miksi, miksi, miksi??! Monet tuntuvat kuvittelevan, että päiväunet kompensoivat lyhyiden yöunien aikaansaamaa vajetta. No, mietitäänpä: nukkuisinko itse mieluiten 4,6 h / yö + 2 x 1 h 12 min. pituiset päiväunet  VAI ne seitsemän tunnin yöunet? Hmm let me think...

Ja kuitenkin tuntuu olevan yllättävän tavallista, että vuoden ikäinen lapsi saadaan (ehkä jopa taistelun ja pitkän itkumaratoonin päätteeksi) yöunille puolilta öin, ja aamuherätys koittaa kahdeksan maissa. Eli yöunet jäävät kahdeksaan tuntiin, kun ideaali lienee useimpien tuon ikäisten lasten kohdalla n. 12 h.

Ja kuitenkin kasvava, kehittyvä lapsi TARVITSEE ne unet. Oppiminen tapahtuu suurilta osin unen aikana.

Miksei neuvolassa painoteta tätä asiaa?

No nyt tuli kuulemma matolle pissat, täytyypi mennä auttamaan :D